Huiskuliinan coton de tulear pentuja

Huisku, Kin-Sei Cailyn

Huiskuliinan kennelin kantanartut ovat Huisku ja Lina, mistä  kasvattajanimemme tulee. Lina siirtyi autuaammille temmellyskentille helmikuussa 2019. Huisku puolestaan liittyi Sateenkaarisillan Kaverikoiriin maaliskuussa 2020. Nyt koko Huiskuliinan mummokaarti on siis poistunut joukostamme.

Huisku syntyi 5.8.2005. Huisku oli koiralaumamme itseoikeutettu pomo, jonka ei tarvinnut kuitenkaan egollaan rehennellä. Se oli luonteeltaan varsin rauhallinen, onnellisenoloinen ja kiltti - vanhemmiten tosin melko itsepäinen muori. Siitä sai helposti kuvan, että se on viisas pohdiskelija. Väritykseltään se oli poikkeuksellinen ja siitä syystä erikoinen. Värityksensä vuoksi se ei kuitenkaan voinut osallistua koiranäyttelykehiin, mutta oli näyttelyissä useasti mukana esittelemässä Kaverikoiratoimintaa.


  (Ylläoleva kuva Tiina Harju)


Huiskulla on myös ihan omat kotisivut, joilla on paljon kuvia ja joilla Huisku myös "piti päiväkirjaa". Se oli siis varsin trendikäs, koska aloitti bloggaamisen jo vuonna 2005. Huiskun kotisivujen osoite on www.freewebs.com/huisku

ja Huiskun päiväkirja kaikkine muistoineen löytyy tästä.

Lina, Longweiler So Soft Sally

Lina oli perheemme huoleton hulivili. Se luotti siihen, että Huisku ja perheen ihmiset pitävät asiat mallillaan eikä itse ottanut paineita mistään. Vanhemmiten siitä tuli aikamoinen konservatiivi, jonka mielestä kaiken olisi pitänyt tapahtua aina aivan niinkuin ennenkin, ja se protestoi muutoksia usein haukkumalla. Se oli hyvin mukavuudenhaluinen, tykkäsi lämpimästä ja pehmeästä ja oli varsinainen rentoutumisen maailmanmestari. Toisaalta se myös rakasti lätäköitä ja kurakoita, ja sukelsi aina mutalammikkoon, jos vaan kerkesi ennen kuin kiellettiin.

Ylläolevassa kuvassa Lina leikkii lastenlastensa kanssa.

Lina kävi yhden kesän ajan näyttelyissä. Se tykkäsi rally-tokosta enemmän kuin agilitystä. Hauskinta siitä oli, jos se sai tehdä rally-tokoliikkeitä Huiskun kanssa parina.  Lina oli aivan loistava emä - vaikutti siltä, että pentujen saaminen oli sen mielestä parasta maailmassa. Tämän ominaisuuden se myös periytti ja opetti jälkeläisilleen. Se paini tyttärensä Sennin kanssa monet vuodet päivittäin, ja siitä kehittyikin vanttera voimapussi, aikamoinen  Jötikkä-Pötikkä. Lina eli 13-vuotiaaksi. Linan muistoalbumi löytyy täältä kuvagalleriasta.

Huiskulla oli kahdet pennut, Linalla kolmet

Huisku sai vuonna 2007 viisi pentua, joista kaksi on urosta ja kolme narttua. Näistä pennuista kotiin jäi Manta, jonka väritys on rotumääritelmän mukainen. Toiset pentunsa Huisku sai joulukuussa 2008. Silloin syntyi 3 urosta ja kolme narttua. Huiskusta tuli mummo ja lopulta isoisoisomummokin: sillä on peräti 29 lastenlasta ja viisi lapsenlapsenlasta sekä seitsemän lapsenlapsenlapsenlasta ja viisi lapsenlapsenlapsenlapsenlasta. Eli kaikekseen tällä meidän ihanalla hyväluonteisella mummelillamme on jo 57 jälkeläistä jakamassa sen hienoa perintöä ja luomassa rakkautta! Vielä 13-vuotiaanakin se oli leikkisä koira, mutta viimeisen puoli vuotta jo sangen rauhallinen. Huisku eli 14 v 7 kk:n ikäiseksi.

Alla Huiskun ensimmäisen pentueen pikku sydäntenvaltaajat viiden viikon ikäisinä.

Lina sai kolmet pennut: ensimmäisellä kerralla neljä 2007, seuraavalla viisi 2009 ja viimeksi sitten vain kaksi pentua 2011. Niistä jäi meille kotiin toinen, Senni (Huiskuliinan Fanni Flanelli) ja se sai aikanaan neljät pennut. Senni oli aivan maanmainio äiti, joka omistautui pennuilleen - ja hoiti myös toisten narttujen pentuja innokkaasti, jopa kiihkeästi. Sennin ensimmäisistä pennuista meni sijoitukseen Tuuli (Huiskuliinan Ihana Iltatuuli) ja sen ensimmäistä pennuista jäi meille kotiin Maija (Huiskuliinan Nurmitädyke). Sennin viimeisistä, Otava-pennuista, jäi sijoitukseen Muru (Orvokki Otava).