Huiskuliinan coton de tulear pentuja

Huiskuliinan coton -kasvattajasta

Nimeni on Saila Kippo ja olen alkuperäiseltä ammatiltani eläinlääkäri. Tämä ammatti oli jo pikkutyttönä haaveena, joka sitten toteutui. Yli 10 vuotta sitten pääsin toteuttamaan toisenkin haaveeni, tulla koirankasvattajaksi kennelnimen kera. Kasvattajanimen "Huiskuliinan" sain joulukuussa 2007.



Kovin onnellinen cotonisti minusta tuli syksyllä 2005. Minut on 90-luvun alussa todettu koirille ja kissoille allergiseksi, minkä vuoksi luulin, ettei minusta enää koskaan voi tulla koiranomistajaa. Koirakuume kuitenkin kasvoi kasvamistaan, ja lopulta kesällä 2005 oltiin siinä pisteessä, että koira oli aivan pakko saada. Cotoneista sanotaan melko yleisesti, että monet allergikot siedättyvät ja voivat elää niiden kanssa. Minäkin päätin yrittää. Perheeseemme tuli "maailman ihanin olento" Huisku. Olin kuin olinkin onnekas, ja niinpä jo muutamassa kuukaudessa melkein kaikki minulle koirastani syntyneet allergiaoireet hävisivät - tai ainakin vähenivät merkittävästi. Huisku toimi siedätyshoitona, kuten omalääkäri myöhemmin totesi.  Niinpä Huisku sai sitten seurakseen "pikkusisko" Linan, joka oli Huiskua vain 5 kuukautta nuorempi.

Eläinlääkäritaustani vuoksi tuntui luonnolliselta aloittaa näiden hurmaavien pienten sydäntenvalloittajien kasvattaminen - varsinkin, kun omat koirani olivat hyväluonteisia, terveitä ja kauniita koiria pitkäikäisistä suvuista. Ensimmäiset pennut meille syntyivät kesällä 2007.

Olen Suomen kennelliiton sopimuskasvattaja. Olen Suomen Kennelliiton, Suomen Kääpiökoirayhdistyksen, Suomen Coton de Tulear Ry:n, Suomen Koirankasvattajat ry:n ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen sekä Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen ja Keski-Suomen Kennelkerhon jäsen. Kennelnimianomukseni hyväksyttiin Suomen Kennelliitossa vuoden 2007 lopussa. Pennut myyn tunnistusmerkittyinä, rekisteröityinä ja käyttäen Suomen Kennelliiton sopimuskaavakkeita koiran kaupasta.

Alla olevassa kuvassa Huisku ja Lina istuvat Saimaan rannalla
katsellen luottavaisesti Pitkälahden selälle kesällä 2006. Luottavaisia ja ihmisrakkaita ne olivat myös luonteeltaan. Eläin- ja pölyallergiani vuoksi olemme pitäneet useat koiramme lyhyessä turkissa. Talvella turkit ovat saaneet kasvaa sen, minkä se muutamassa kuukaudessa ehtivät, ja ne ovatkin jo talvipakkasten aikaan paksut sekä lämpimät. Kesällä lyhyessä turkissa on kevyempi peuhata - ja uida! Turkin jatkuva laittaminen ja näyttelyissä käyminen aiheuttavat edelleen jonkin verran allergiaoireita, joten olen yleensä pitänyt vain yhtä koiraa kerrallaan pitkässä turkissa.



title

Click to add text, images, and other content